Maria Kelter

Sisältö määrää tänä päivänä kiinteistöbisneksessäkin!

Pasila High-rise kilpailun voitto saavutettiin monialaisen kilpailutiimin tinkimättömällä ja kokonaisvaltaisella työllä. YIT:n kilpailuehdotus ”Trigoni” sisälsi Arkkitehtitoimisto Lahdelma-Mahlamäen loistavan arkkitehtuurin ja erilaisten sääolosuhteiden hallintakeinojen ohella yksityiskohtaisen suunnitelman alueen palveluista ja siellä liikkumisesta. Erityistä ammattitaitoa tarvittiin myös kilpailuvaiheen johtamiseen ja työn esitystapaan. Miten kaivaa yhteistyökumppaneiden paras osaaminen esiin ja liittää se hallituksi osaksi kokonaisuutta ns. konseptiksi? Ja miten esittää tämä konsepti niin, että se on kaikkien ymmärrettävissä? Palvelukonseptit, kilpailuvaiheen johtaminen ja esityksen kokoaminen olivat se osaaminen, mitä Amerikka High-rise -hankkeeseen toi.

Sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys ovat nykyisin olennainen osa kaupunkirakennetta ja näihin asioihin kiinnitetään rakennusten muodon lisäksi huomiota myös kilpailutuksissa. Rakennus tai alue ilman ammattitaidolla suunniteltua palvelukonseptia ja viihtyisää sisältöä on torso. Ihmisen kokoinen skaala on tärkeä osa viihtyisyyden luomista. Samana päivänä, kun High-rise -kilpailun tulokset julkistettiin, julkistettiin myös suomennos tanskalaisen Jan Gehlin vuonna 2010 ilmestyneestä kirjasta ”Ihmisten kaupunki”. Gehlin mukaan moderni kaupungistuminen on luonut epäviihtyisiä tornitalokomplekseja ja autoistuminen vienyt kaupunkitilat ihmisiltä autoille. Hän itse havahtui asiaan yli 40 vuotta sitten tavattuaan sosiologin – tulevan vaimonsa – joka kysyi, miksi arkkitehdit eivät huomioi ihmistä suunnitelmissaan. Gehl on sittemmin toiminut konsulttina mm. New Yorkin Times Squarella, jossa hän laski, että 90% siellä asioivista ihmisistä kulkee jalan ja kuitenkin 90% alueen pinta-alasta oli autojen käytössä. Alueen autokaistoja vähennettiin radikaalisti ja tilalle tuotiin kahvilakalusteita sekä penkkejä istuskelua varten. Kokeiluna alkanut projekti muuttui sittemmin pysyväksi ratkaisuksi koska sen koettiin kasvattaneen alueen kokonaisviihtyvyyttä niin merkittävästi.

Kiinteistösijoittajat ja kaupungin päättäjät ovat jo tietoisia konseptien ja viihtyvyyden merkityksestä alue- ja kiinteistökehitykselle. Jos nämä puuttuvat, ihmiset eivät viihdy. Ja jos ihmiset eivät viihdy, he eivät vietä aikaa. Jos ihmiset eivät vietä aikaa, he eivät myöskään käytä palveluita tai tee ostoksia. Suomessa on jo esimerkkejä kaupungeista kuten Kuopio, jossa kaupunkisuunnittelussa ei ole priorisoitu keskustan pitämistä eläväisenä ja joka nyt kärsii väen kaikkoamisesta keskustan ulkopuolisille alueille. Tällaisissa keskustoissa ennen hyvinkin arvokkaat kiinteistöt alkavat olla tuottavan sijoituksen sijaan taloudellinen painolasti omistajilleen. Myös Helsingin keskustassa on meneillään trendi merkittävien vuokralaisten kaikkoamisesta aikoinaan kaupallisesti keskeisimmillä alueilla olevista tiloista (JLL:n raportti 11.10.2018). Ydinkeskustan rooli vapaa-ajan viettopaikkana on vähentynyt ja keskusta hiljenee iltaisin. Tilojen puhdas kaupallinen käyttö ei ole onnistunut pitämään aluetta viihtyisänä ja ihmiset ovat kaikonneet.  

Inhimillinen on arvokasta. Jan Gehlin hengessä kaupunkien ja kiinteistöjen kehitystyössä huomio tulee kiinnittää palveluihin, viihtyvyyteen sekä kyseisen kiinteistön tai alueen rooliin ympäristössään. Mikä on se konsepti, joka sopii johonkin nimenomaiseen kohteeseen? Miten esittää konsepti niin, että kaupungin päättäjät, kiinteistöjen kehittäjät, investorit ja tiloja vuokraavat tahot ymmärtävät sen arvon ja innostuvat? Miten konsepti saadaan jalkautettua suunnitelmiin ja toteutusvaiheeseen sellaisena, kuin se oli tarkoitettu? Rakennetun ympäristön on aika kohdata ihminen ja urbaani kulttuuri. Meillä Amerikassa se tekee niin!

 

//Maria Kelter

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteilijä, kaupunkikulttuurin vaikuttaja ja brädiasiantuntija, joka yhdistelee osaamisalueitaan proaktiivisesti Suunnittelutoimisto Amerikan asiakkaitten hyväksi.